10.6.13
Eilen
yöllä meni vähän pyllylle. Se Iiro-juttu häiritsi niin paljon et alkoi ahdistaa
ja kun olin väsy niin ahdisti vielä enemmän. Näin käsitin et se pitää Olavia
laiskana eikä miehenä. Kai se puoliksi vitsillä sanoi, mut loukkasi. Minna
sanoi oikein et kyllä omaa kumppania täytyy puolustaa. Oon samaa mieltä,mut
tuntui et osa musta epäilee samaa et onko mun mies laiska? Mut kun juttelin
Olavin kanssa niin tuntui että se on ihan väsy ja loppu. Eli se yrittää kovasti
mutta se ei vaan riitä koska Iiro ei ole realistinen. En tiiä. Mutta mä uskon
mun miestä ja alkoi ärsyttää Iiron kiittämättömyyttä. Se että se säästää tosi
paljon tosta ja se et kuin me kärsitään tilanteesta ja Olavi silti haluaa
jatkaa pitääkseen sanansa on mun mielestä kyllä osoitus et se on mies. Se on
enemmän mies kuin Iiro noissa. Työssä ja ahkeruudessa Iiro on parempi mutta
perheen ja suhteessa koen että mun mies on kyllä paljon parempi. Olavi ei
luovuta mun kanssa vaikka ollut kuinka vaikeaa ja raskasta. Se on
sympaattisempi ja ymmärtäväisempi. Se ei vaadi kumppaniltaan niinkuin Iiro.
Että jos se vielä kerran haukkuu mun miestä ei-mieheksi niin kyllä saa kuulla
kunniansa.
Olin
aika huolissani Olavista aikaisemmin mutta nyt kun ollaan harrastettu webcamsex
niin luulen et se on aika rentona ja hyvällä mielellä. Se oli kivaa <3
Kun
tanssin baarissa ja kuuntelin Ellie Goudling-I need your love niin mietin vaan
Olavia. Tuli silloin kova ikävä ja halusin olla vaan Olavin sylissä.
Laitoin
nyt Hötölle mun vaatekorin tonne eteiseen jos se viihtyis paremmin yöllä.
Nukkuis siinä. Tuntuu et nykyään rankaisuiden ja sen ettei saa tulla makkariin
on lisännyt sen maukumista. Jos se laite toimis niin ois kiva.
<3:
Höttö ja Hapsu tuli ihanasti vastaan kun tulin kotiin.
<3:
Sateella kävely (hetken) varjon kanssa
<3:
Webcamsex with my rakas Olavi <3
11.6.13
<3:
Höttö ja Hapsu paini pitkästä aikaa
12.6.13
<3:
Höttö ja jäi olohuoneen sohvalle kun lähdin ulos ovesta, ikuisuuksiin ois näin
tapahtunut!
<3:
Höttö tuli nukkuu jalkojen päälle kun olin herännyt päikkäreiltä
<3:
Hieronta
<3:
Siivosin, imuroin ja pesin lattiat! Hyvä minä!
Nyt
3.8.18
Oon
aina ollut laiska. Osaan silti pistää tehokkuus päälle ja olla reipas kun
tilanne sitä vaatii. Sen on oppinut ajan myötä, kun on ollut pakko ja huomannut
kuin muut arvostavat näitä luonteenpiirteitä. Mutta todellisuus on se, että
vaikka haluunkin olla aktiivinen ihminen niin mun perusluonne on hidas ja
laiska. Näin toimii myös mun mies. Ollaan siinä kovin samankaltaisia. Mä ehkä
näytän ulospäin reippaammalta kun osaan sitä roolia aika hyvin. Olavi taas on
enemmän oma itsensä ja rennompi sen suhteen, mitä muut hänestä miettivät.
Tiedän,
että mun miehen elämäntapa ei ole monelle merkityksellinen tai edes
hyväksyttävä. Hän ei ole ollut töissä aiemmin kuin perheellä tai tutuilla
raksahommilla ja tehnyt satunnaisia seinämaalauskeikkoja. Syy tähän voi olla
laiskuus, mutta nään sen enemmänkin sillä, että poika oli hukassa itseltään. Ei
ollut paljon kannustavia kehoituksia löytämään sen oman polun ja hän joutui
taistelemaan sitä ajatusta vastaan, että pitää olla hyödyllinen ja tuottaa.
Vaikka se ei olisi ollenkaan omia arvoja ja periaatteita kunnioittava. Kun
ympärillä on liikaa paineita niin ihminen mielestäni automaattisesti alkaa
kapinoimaan tätä painetta vastaan tekemällä kaikkea paitsi sitä mitä odotetaan
tai lamaannutaan hiljattain.
Nyt kun on ollut aikaa, tilaa ja kannustajia,
Olavi on löytänyt itselleen työn, mitä hän tekee ilman hampaiden kiristelyä ja
kiroamista aamuisin. Luovuus on saanut kukkia ja on intoa täynnä koko mies. Kuin
hänen pikkupoikansa ois saanut tilaisuuden leikkiä, ihmetellä ja tutkia
maailmaa ihan uusin silmin.
Vaikka
hän on kamppaillut masennuksen, uupumuksen ja suolistosairauden kanssa nämä
vuodet, niin silti sen aikana hän on valmistunut koulusta kuva-artesaaniksi,
aloittanut yrityksen ja tehnyt suurimman projektin tähän asti elämässään. Uskon
siihen, että kun ei lytätäään jatkuvasti tai pakoteta muottiin niin laiskuus
voi olla parhaimmillaan ponnahduslauta luovuudelle ja uuden luomiselle. Olavi
kertoo, että hän on ainakin oman laiskuuden takia kekseliäämpi, kun on halunnut
tehdä samat asiat, mutta vähemmällä vaivalla. Näin hän luo uusia tapoja ja
keinoja tehdä sama työ, mutta ns. tehokkaammin.
Uskon, että trauma taustana vaikuttaa ihmisen yleisaktivisuuteen. Kun keho ja mieltä on haavoitettu, ihminen saattaa lamaantua ja jäädä apaattiseksi ja toimintakyky on rajoittunut. Ei siis kannata tuomita jos ei tiedä taustaa. Tai jos ei tuomitsisi ollenkaan. Eikös se olekin kiva ajatus?
Uskon, että trauma taustana vaikuttaa ihmisen yleisaktivisuuteen. Kun keho ja mieltä on haavoitettu, ihminen saattaa lamaantua ja jäädä apaattiseksi ja toimintakyky on rajoittunut. Ei siis kannata tuomita jos ei tiedä taustaa. Tai jos ei tuomitsisi ollenkaan. Eikös se olekin kiva ajatus?
Jos
ihmiskunta ei olisi ollut koskaan laiska, niin oisko meillä tämä teknologia ja
koneet mitä meillä on tänä päivänä? Oltais jääty kynttäämään peltoa
käsipelillä, eikä keksitty työkoneita sitä varten, että meillä säästyisi se
vaiva. Oisko siis mahdollista, että laiskuus ja tehokkuus ovat jopa samalla
puolella? Että laiskuus onkin vaan luonteenpiirre, voitais olla maalaamatta
sitä huonoksi tai hyväksi?Sillä se voi tarkoittaa monta asiaa. Laiskuuteen voi
liittää rentous ja joustavuus, mitä taas tehokas voi tarkoittaa suorittamista
ja kiirehtimistä. Kaikilla luonteenpiirteillä on omat puolensa, eikä mikään ole
parempi kuin toinen. On vaan erilaisia ihmisiä ja eri arvostuksen kohteita. Ei
meidän kaikkien pidä mahtua muottiin, mitä meille sanellaan.
Koen olevani luova, kun saan aikaa ja tilaa. Kun on kiire ja paljon asioita hoidettavana,
luovuus ei kuki tai se tulee ulos luonnottomana. Pakotettuna. Silloin suoritan
luomisen. Eikä siinä ole välttämättä minua, saati sielukkuuttani. Sanon
lapsille, että tylsyys on luovuuden alku. Voiko olla tylsä jos on koko ajan
menossa ja tekemässä? En usko, että tämä toimii kaikille. Mutta ei sen tarvitsekaan.
Jokaisen tulee löytää, jos haluaa, omat keinonsa ilmaistaa itsensä. Tämä on
minun ja minun mieheni elämäntapa. Ja aion seistä tän takana. Aion puolustaa
minun miestäni, koska tiedän ja tunnen hänet. Ne, jotka arvostelevat ja
tuomitsevat eivät tiedä kaikkea, eikä ne välttämättä halua edes ymmärtää. On
kivempi seistä siellä tasoa korkeammalta ja katsoa alaspäin, että yh. Ja jos se
on sitä kuuluisaa miehekkyyttä, niin pitäköön sitä. Minä tiedän, kuinka
miehekäs mun mies on olemalla oma itsensä. Kun on sujut oman miehekkyyden
kanssa, niin sitä ei tarvi huudella naapureille tai lähetä merkkaamaan
reviiriään. Silloin on nöyrä, eikä pullistele lihaksia tai kiilloteta
urheiluautoaan, että katsokaa: Olen mies.
Tunnen ajottain paljon syyllisyyttä siitä, kuinka oon kohdellut meidän Höttöä. Se ei
ole saanut multa masennuksen ja uupumuksen takia sellaista kohtaamista kuin
olisi ansainnut. Kun tuohon aikaan stressasin ja olin ihan loppu, niin mulla
keitti yli todella herkästi ja saatoin jahdata sitä pitkin asuntoa suihkepullon
kanssa, eikä rankaisut ollut todellakaan opettavaisia vaan ihan mun
turhautuneisuuden purkaamista. Sitä, etten osannut käsitellä omaa stressiä,
enkä osannut vastata Hötön tarpeeseen. En ollut riittävä ja en osannut. Sen
jokainen mau’unta muistutti mua mun epäonnistumisesta. Erityisherkkyyden takia
rasittavat äänet viilsivät ja satuttivat. Höttö teki pahaa minulle kun maukui.
Ja minä sille mun sekoiluilla. Näin meille kehittyi kierre, josta ei päästy
millään yli eikä ali. Kokeilin kaikkia keinoja. Rauhoittumista eri huoneessa,
korvatulpat, lenkit, Hötön pääsyn rajoittamista makuhuoneeseen ja
feromonihaihdutinta myös. Mikään ei auttanut. Olin umpikujassa itseni ja Hötön
maukumisen kanssa. Pelkään,että tää kuvio toistuu jos saadaan lasta. Että päädyn
umpikujaan lapsen itkun ja huudon kanssa. Että tulisin hulluksi, enkä osaa
vastata lapsen tarpeisiin. Tai hulluhan mie jo oon, mutta se, että en kykenisi
hoitamaan omaa lastani. Kuten tuolloin en osannut hoitaa Höttöä. Saa sitä
pelätäkin, kunhan ei liikaa kiinny siihen mielikuvaan. Voi olla, että osaankin.
Voi olla, että opin. Toivon niin.
😂 Näköjään laiskottelu on ollut ajatuksissa vähän siellä sun täällä! Mä postasin siitä 25.7. http://www.laukkaavalammas.fi/hyvinvointi/laiskottelun-alkeet/
VastaaPoistaKävin lukemassa :) Hyviä havaintoja ja pohdiskelua. Mäkin miellän laiskuuden olevan aliarvostettua tai juuri tuon vihamielisyyden kohteena!
VastaaPoistaJokainen etsii itseään aikansa, toiset tietää jo lapsena mitä tahtovat tehdä "sitten aikuisena" ja toiset ovat tämmöisiä ikuisia lapsia, niin kuin mä, töitä oon koittanut laidasta laitaan, mutta vielä ei mikään oo nuu omalta tuntunut, että siitä olisi uraa lähtenyt luomaan...
VastaaPoistaEhkä se ikuinen lapsi tahtookin leikkiä, eikä muuttua tylsäksi aikuiseksi. Anna sen viedä siut paikkoihin, mihin monet ei edes pääse, kun niiltä puuttuu se sisäinen lapsi ohjaamassa :)
PoistaUra on yliarvostettu. Tee töitä, mitkä antaa sulle voimaa ja tee mikä on mielekästä. Ei elämää kannata ottaa liian vakavasti!
Poista