Entinen stressi nimeltä Höttö











14.6.13


Olin aika väsy sen siivouksen jälkeen kun pysähdyin. Ja muutenkin eilinen meni et olin 2,5h ompelemas ja olin ihan loppu. Olin tänään 4h ja sama juttu. Oon ihan väsy koko ajan. Välillä turhauttaa se tosi paljon. Jotenkin rauhaton olo. Otin ½ opamox. Jos sais paremmin nukuttua. Ollut 3 yötä sellaista vaikeaa nukahtamista.

<3: Aila toivotti hyvää viikonloppua
<3: Olavin virtuaaliset pusut
<3: Löysin kivoja alusvaatteita

Laitoin korvatulpat syvälle jo heti kun tulin makkariin. Stressaa tuo poikien käyttäytyminen kun en ymmärrä niitä enkä osaa hoitaa tilannetta. En osaa auttaa niitä. Enkä itteäni. En ole kontrollissa tässä tilanteessa.

Epävarmuus. Epätietoisuus. Rauhattomuus. Ahdistus. Stressi. Ärtymys. Turhautuneisuus. Luovuttaminen.




15.6.13

klo 11



Heräsin ja ensimmäinen ajatus on et mua väsyttää vielä kauheasti. Käyn ihan ylikierroksilla ja ahdistaa kaikki.Katoin kelloa ja se olikin niin paljon. Eli nukun yöllä n. 8-9h mut se ei näköjään riitä.

Haluisin mennä juoksemaan vesisateeseen. Tai uimaan järveen. Nyt ei sada enkä uskalla mennä yksin täällä järveen. Ei o tuttu järvi. Ja Höttö maukuu taas. Mulla vaan menee hermot siihen. Pitää soittaa eläinlääkäriin. Turhauttaa paljon. Nää korvatulpat ei ole mukavia korvissa ja silti kuulen sitä. Tunnen kun kiristän hampaita ja mua ärsyttää nousta ja herätä. Höttö on vienyt multa kokonaan sen ilon että nukkuu tai olla sängyssä pitkään ja ihan rauhassa nousee. Sitäköhän se on kun saa lapsen. Emmä haluis alkaa inhota mun lasta. Tai ärsyyntyä joka päivää kun on ihan väsynyt ja ei saa rauhoittua. Tuntuu etten voi tehä ”ei mitään” kotona kun toi yksi on kotona. Stressaa koko ajan et milloin se maukuu ja kun se maukuu niin inhottaa ja toivois sen lopettavan.

Mä soitan eläinlääkärille. Päätin nyt et me muutetaan maalle. Seuraavassa kämpässä. Sit se on talo ei kämppä. Ei äidin naapuriin. Se ei ole tarpeeksi maalla. Ei naapureita noin lähelle. Nyt on parempi olo vaikka väsyttää mut ei enää ahdista niin paljoa. Höttö ei mau’u ja tein sen mielikuvaharjoituksen et missä on oma paikka. Nyt on paljon rauhallisempi olo. Voisin nousta.









Nyt

9.8.18


Epävarmuus. Epätietoisuus. Rauhattomuus. Ahdistus. Stressi. Ärtymys. Turhautuneisuus. Luovuttaminen.

Vaikuttaa möykyltä, jonka takia voi pahoin, eikä oikein osaa selvittää, että mitkä kaikki asiat vaikuttaa siihen. Väsyneenä kuormittuu helpommin ja kun on uupunut, kaikki tuntuu ylivoimaiselta. Kun oli liikaa, niin osasin vaan sanoittaa erinäisinä tunteina, en edes enää lauseina. Kaikki oli liikaa. Lopulta tuli luovuttaminen tai toisella tavalla ymmärrettynä lamaantuminen. En jaksanut taistella tai selviytyä, lamaannuin kun en osannut enää käsitellä mitään ahdistukseen liittyvää, tässä tapauksessa Hötön maukuminen. Olin jo niin loppu niin pitkään, eikä normaaleilla unenmäärällä palautunut, koska olin niin vajeella. Näin varmaan tuntee moni vanhempi. Kun ei vaan jaksa, mutta on pakko vaan selvitä ja suoriutua päivästä toiseen. En väitä, että pienlapsiarjessa tai tässä mun lemmikkiarjessa ois vaan uupumusta ja selviytymistä. On siinä upeita hetkiä ja kiitollisuuden aikoja. Mutta fakta on, jos ei palaudu edes pitkillä unilla ja levolla, jossain on pahasti mätää ja sille pitää tehdä jotain ennen kuin kuminauha katkeaa täysin.

Hötön tilanteen kanssa olisi varmasti auttanut, että olisi ulkoillut sen kanssa jatkuvasti tai muuttanut kämppään, mistä se pääsisi ulos itsekseen. Pitkään me kestettiin tuo ennen kuin sitten muutettiin. Ja silloinkin oli syynä rasittava alakerran naapuri. Siihen stressiin ja pahaan oloon tottui,koska lamaannuin kaikesta väsymyksestä. Höttökin tottui siihen stressiin, mikä sillä oli kun ei päässyt ulkoilee niin usein kuin olisi halunnut. Nyt on jäänyt tavaksi, että se kyllä antaa ymmärtää mitä se tahtoo ja milloin tahtoo. Meidän lellitty kakara. Sanotaan, että vanha koira ei opi uusia temppuja, mutta miten sitten keski-ikäinen kissa? Kai oppi-ikä on kaikki ikä?

Jokatapauksessa se on perheenjäsen, eikä siitä todellakaan luovuta, vaikka välillä osaakin olla todella rasittava. Nyt sen rasittavuus on siedettävissä, sillä poika pääsee ulkoilee ja olla siellä missä hän tahtoo olla. Siis tietenkin meidän palvelijoiden ovenavauksilla ja avustuksilla. Mutta nyt Hötöllä on vapaus ja se nauttii siitä täysin.  Kyllähän meille ihmisille vapaus maistuu, niin miksei sitten myös muilla eläimillä? Kunhan ne osaa tulla kotiin ja tietää mikä on niiden lauma eli perhe. Ja myös eläinten tarpeita tulisi kuunnella ja kunnioittaa. 

Monet ihmettelee miten meidän pojat lenkeilee meidän kanssa ja seuraavat perässä vaikka ovatkin kissoja. Ennen vaikeaa masennusjaksoa alettiin kävellä ja ulkoilla niiden kanssa ja sit siitä se vaan lähti tää lenkkeily. Kyllä Höttö jääräpäänä aina yrittää olla se joka päättää minne mennään, mutta huomattuaan ettei se toimi niin lähtee kulkemaan perässä meidän suuntaan.








En voisi olla kiitollisempi mun miehelle siitä, että hän tutustutti mut tähän eläinrakas-maailmaan. Vaikka tuolloin tahdoin Hötöstä ja siihen liittyvästä ahdistuksesta vahvasti eroon. Oon mä näiden takia oppinut paljon rakkaudesta ja olemassaolosta, siitä kuinka on hyvä vaan olla ja ihmetellä. Tää perhe on mulle kaikkein tärkein, enkä halua luopua tästä vasta sitten kun on ihan pakko. Sitä ennen niin nautin tästä ja rasitun. Joka aamuisen makumisesta ulos, syömään, sisälle ja taas ulos-rumpaan. On se otus rasittava, mutta niin ihana.

Kommentit

Suositut tekstit