Muutto=kaaos

Tänään

17.9.18





Tunne tästä muutosta kuvaa hyvin, miun miehen ikuistama kuva itseäni likaisella-tukalla-päivänä.

Onnistuin ajamaan muuton häslingissä läppärin päältä, siitä iso syy blogin hiljaisuuteen. Tosin kyllä tää kaaottisuus ja siitä lamaantuminen on toinen suuri syy saamattomuuteen. Tuntuu, että on taantunut ja motivaatio täysin kateissaan. Hoitokontakti ei ole vielä selvennyt ja olen tällä hetkellä ei kenenkään vastuulla. Hyvän hoitotukiverkostoon tottuneena, tähän oli aikamoinen pudotus. Vaikka muutettiin perheen lähelle (äiti naapurissa) niin en osannut odottaa tällaista muutosta hoitoon liittyen. Onneksi vanha lääkäri on niin auttavainen, että oon saanut hieman eteenpäin tää lähtöruutuun palaaminen. Miun huonoksi onneksi ja muuton vaikeuttamiseksi joudun alkuun, eli kunnan mielenterveyspalveluihin hoitajalle. Siitä mua sitten toivottavasti siirretään johonkin, missä olisi tietoutta DID:stä ja siitä hoidosta. Oon dissoillut enemmän kuin kestän ja toimintakyky on aika rajoittunut nyt väsymyksestä ja ylikuormituksesta. Toivotaan parasta, etten nyt vaivu masennukseen tän myötä. Oli tarkoitus purkaa masennuslääkitys, mutta ehei, en aio enää. Jospa tää elo tasaantuisi ja tää alkaisi tuntua kodilta.







Itse oon ollut aika vähän esillä, taapero Miumau ja lapsipersoona Pikkuph on sitäkin enemmän. PikkuPh on innoissaan ja koko ajan hiukset tuulessa vipeltää ympäriinsä kun nyt on ihmisiä ympärillä. Miumau taas haluaa olla vaan kotona rauhassa, aistikuormituksesta siihen sattuu joka päivä melkein joka paikkaan. Itse olen niin stressaantunut ja lamaantunut, etten saa mitään aikaiseksi ja kun kerran saan niin menee ikuisuus palautua siitä.






Täällä siis muutoksesta uupunut ihminen. Mutta onneksi saa ollakin. Oli tää iso ja vaikea muutos. Aloin jo itkeä luopumisesta n. puoli vuotta sitten ja olin skeptinen mukavuusalueelta lähtemiseen. Kuitenkin kaikkien meidän persoonien ja mieheni voinnin takia tää muutos on hyvästä, vaikkakin hieman kompuroiden tätä tehdäänkin. Ja ollaan me saatu paljon tilalle. Oma perhe, se rakkaus ja tuki mitä ollaan saatu on korvaamattomia. Sitä kun voi luottaa, ettei meitä jätetä pulaan. Ettei me olla yksin tän kaiken kanssa. Siitä olen kiitollinen, vaikka tää sumu peittääkin hieman näkyvyyttä ja ajattelukykyä.

Palaan, kun kykenen ja sitä ennen toivon itselleni hyvää alkua tälle uudelle matkalle.
Voi hyvin rakas <3


Kommentit

Suositut tekstit