Tänään
Onko sinulle tullut joskus olo, että olisit yksin ihan koko
maailmassa, vaikka ympärilläsi pyörii perhe, ystävät ja lemmikit? Kun ei
yhteyttä saa muihin tai itseensä, ihminen kokee yksinäisyyttä. Kun ei tule
kohdatuksi. Kun on tarpeita, mitä ei nähdä tai huomioida. Lapsena, sitä
tarvitsee aikuisen huomioimaan nämä tarpeet, mutta mitä nyt kun ollaan
aikuisia? Kuka minun tarpeita nyt huomioi? Minä itse. Siitä pitää lähteä, eikä
odottaa, että se tulisi muualta tai muilta ihmisiltä. Kohtaamista voi tapahtua
ihan omassa yksinäisyydessään, ilman muiden ihmisten vuorovaikutusta. Tämähän
on idyllinen scenaario. Todellisessa elämässä me ollaan kaikki tavalla tai
toisella riippuvaisia toisistamme. Me tarvitaan muita peileiksi, jotta me
oppisimme kohtaamaan itsemme. Joku joka näyttää tien. Tai jos se tie on ihan
pilkkopimeä, niin jonkun joka voisi pitää lyhtyä päällä ja jopa taluttaa alkuun.
Yksinäisyys on lohdutonta ja tekee kipeää. Mielellisesti ja
fyysisesti. Se satuttaa ja vie toivon kauas pois. Kipinää ei löydy. Sitä ei ole
ja jää vaan tyhjyys, mitä ei voi täyttää millään. Se hengittää niskaan ja
kuiskuttaa, ettei minusta ole mihinkään. Etten riitä, etten pärjää täällä. Olen
liian vähän ja samalla liikaa. Vääränlainen. Tähän kun liittää masennuksen, on
soppa oikein makoinen.
Yhteiskunnassa, missä sosiaalisuus on arvostettua ja
syrjäytyminen kallista, on vaikea nähdä yksinolon millään tavalla
positiivisena. Kun joku haluaa olla yksin, sitä ihmetellään ja
kyseenalaistetaan, jopa ehkä säälitään, kun tuolla ei ole ketään. Mutta
yksinäisyyttä voi kokea vaikka olis yksin, kaksin tai porukassa. Sinulla
saattaa olla laaja tukiverkosto ja silti kokea yksinäisyyttä. Ja uskon, että
jokainen kokee yksinäisyyden joskus elämässään. Harmi vaan, että toiset saavat
nauttia siitä ihan mielin määrin, eikä loppua näy. Mitä silloin pitää tehä? Jos
on kaipuu ihmisten luo, niin seuranhakuun vaan,
mutta mitä tehdä jos on jo ne ihmiset, mutta koen silti olevani ihan
yksin mun pään kanssa? Toivon, että viettämällä aikaa mun omien ajatuksien ja
mietteiden kanssa selvitän hiljatellen, mitä yksinäisyys haluaa mulle tällä kertaa
kertoa. Jos sillä oli ikävä, kun oon viilettänyt pitkin katuja muiden kanssa ja
täyttänyt aikana kaikella turhuudella, etten ole ehtinyt itseäni kuunnella?
Siitäkö tää kiukkuminen johtuu? Liian vähän aikaa yksinoloa?
Yksinäisyys, come on. Voit sä mulle sanoa, ei sun tarvi tällaista likaista
peliä pelata. Pistää kärsimään ja sit pakottaa nurkkaan miettimään. Noh,
tuleepa pohdittua. Kiitos kai. Meen nukkumaan ja huomenna lupaan varata ajan
mietteille. Jos se yksinäisyys vois vähitellen olla mun kaveri, eikä vaan
aiheuta sorrosta ja kaaosta. Tarpeita. Minä lupaan huomioida sinut ja minut
rakkaani.
Tekstit yksinäisyydestä:
Hyväksyntä, suurin inhokki ja ystävä
Aina ei tarvi mennä siitä mistä aita on korkein
Läheisriippuvuus
Rahalla voi nostattaa elintasoa, mutta ei elämänarvoa