Yksin, ihmisten joukossa



Tänään

Onko sinulle tullut joskus olo, että olisit yksin ihan koko maailmassa, vaikka ympärilläsi pyörii perhe, ystävät ja lemmikit? Kun ei yhteyttä saa muihin tai itseensä, ihminen kokee yksinäisyyttä. Kun ei tule kohdatuksi. Kun on tarpeita, mitä ei nähdä tai huomioida. Lapsena, sitä tarvitsee aikuisen huomioimaan nämä tarpeet, mutta mitä nyt kun ollaan aikuisia? Kuka minun tarpeita nyt huomioi? Minä itse. Siitä pitää lähteä, eikä odottaa, että se tulisi muualta tai muilta ihmisiltä. Kohtaamista voi tapahtua ihan omassa yksinäisyydessään, ilman muiden ihmisten vuorovaikutusta. Tämähän on idyllinen scenaario. Todellisessa elämässä me ollaan kaikki tavalla tai toisella riippuvaisia toisistamme. Me tarvitaan muita peileiksi, jotta me oppisimme kohtaamaan itsemme. Joku joka näyttää tien. Tai jos se tie on ihan pilkkopimeä, niin jonkun joka voisi pitää lyhtyä päällä ja jopa taluttaa alkuun.





Yksinäisyys on lohdutonta ja tekee kipeää. Mielellisesti ja fyysisesti. Se satuttaa ja vie toivon kauas pois. Kipinää ei löydy. Sitä ei ole ja jää vaan tyhjyys, mitä ei voi täyttää millään. Se hengittää niskaan ja kuiskuttaa, ettei minusta ole mihinkään. Etten riitä, etten pärjää täällä. Olen liian vähän ja samalla liikaa. Vääränlainen. Tähän kun liittää masennuksen, on soppa oikein makoinen.

Yhteiskunnassa, missä sosiaalisuus on arvostettua ja syrjäytyminen kallista, on vaikea nähdä yksinolon millään tavalla positiivisena. Kun joku haluaa olla yksin, sitä ihmetellään ja kyseenalaistetaan, jopa ehkä säälitään, kun tuolla ei ole ketään. Mutta yksinäisyyttä voi kokea vaikka olis yksin, kaksin tai porukassa. Sinulla saattaa olla laaja tukiverkosto ja silti kokea yksinäisyyttä. Ja uskon, että jokainen kokee yksinäisyyden joskus elämässään. Harmi vaan, että toiset saavat nauttia siitä ihan mielin määrin, eikä loppua näy. Mitä silloin pitää tehä? Jos on kaipuu ihmisten luo, niin seuranhakuun vaan,  mutta mitä tehdä jos on jo ne ihmiset, mutta koen silti olevani ihan yksin mun pään kanssa? Toivon, että viettämällä aikaa mun omien ajatuksien ja mietteiden kanssa selvitän hiljatellen, mitä yksinäisyys haluaa mulle tällä kertaa kertoa. Jos sillä oli ikävä, kun oon viilettänyt pitkin katuja muiden kanssa ja täyttänyt aikana kaikella turhuudella, etten ole ehtinyt itseäni kuunnella?




Siitäkö tää kiukkuminen johtuu? Liian vähän aikaa yksinoloa? Yksinäisyys, come on. Voit sä mulle sanoa, ei sun tarvi tällaista likaista peliä pelata. Pistää kärsimään ja sit pakottaa nurkkaan miettimään. Noh, tuleepa pohdittua. Kiitos kai. Meen nukkumaan ja huomenna lupaan varata ajan mietteille. Jos se yksinäisyys vois vähitellen olla mun kaveri, eikä vaan aiheuta sorrosta ja kaaosta. Tarpeita. Minä lupaan huomioida sinut ja minut rakkaani.

Kommentit

Suositut tekstit