Haku

Seuraa sähköpostitse

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Missä menee rehellisyyden ja avoimuuden raja? Milloin se muuttuu itsehäväistykseksi?

Blogi on ollut pienellä talviunella, jonka syynä on selkeästi oma väsymys ja masennus, mutta myös ahdistus siitä, missä menee yksityisyyden raja. Se on ollut itselleni kovin häilyvä sen takia, koska haluan kovasti pitää tämä paikka rehellisyyden ja avoimuuden paikkana. Jopa raa'an rehellisyyden merkissä, jotta tää antais mahdollisimman hyvin vertaistukea, eikä tekstit olisi "muokatussa" versiossa.

Huomaan kuitenkin ajoittain nousevan suuri puska ahdistuksen tunnetta kun teen tätä tai ajattelen tätä. Vaikka olen sitä mieltä, että tärkeiden asioiden äärellä kuuluukin sattua vähän, niin tää kipu mikä liittyy teksteihin missä käsitellään varsinkin seksiin, seksuaalisutteen ja parisuhteeseen liittyviä asioita on ehkä liian suuri kestettäväksi. Päätin, että nyt minä suojaan itseäni hieman, enkä raottaisi kaikkea. En koko elämää halua tänne laittaa, vaikka haluankin olla rehellinen. Kun en tiedä, ketkä kaikki lukee näitä tekstejä ja miten ihmiset käsittävät eri tavalla asioita, miten oon itse ajatellut niin alan varoa hieman. Uskon ihmisten hyvyyteen ja hyväntahtoisuuteen, mutta se on kylmä fakta, ettei kaikki välitä. Jotkut on ilkeitä tai saattavat käyttää tietojasi sinua vastaan. Miun sinisilmäisyys on tavallaan ihana lapsenuskoisuutta ja naiivia, mutta aina se ei tee hyvää.

 




Pohdin, missä menee avoimuuden tai itsehäväistyksen raja? Seksiasiat ja parisuhdeasiat ovat usein arkoja. Eikä suotta. Ne ovat erittäin henkilökohtaisia, eikä vaan sinun vaan myös puolisosi. Täällä olin muutamaan otteeseen kertonut seksiasioista aika raa'alla tavalla, enkä ole vieläkään päässyyt siitä inhottavasta tunteesta yli, joka kehkeytyi niistä. Koen, että siinä häpäisin ehkä hieman itseäni ja jopa puolisoani, vaikka ollaan keskusteltu avoimesti kuinka saatan tänne jakaa tiettyjä asioita meistä. Ollaan yritetty päättää missä menee raja, sillä minun ajatuksia ja asioitahan ne on vaikka niissä esiintyykin Olavi suuressa osassa. Se mitä jaan, on minun kokemuksia. Ei siis yhtä ainoaa todellisuutta. Mutta kaikki ei osaa tai halua aina lukea ja ymmärtää asiat niin, niin aion nyt tästä eteenpäin rajoittaa tuota puolta. Vielä en tiedä miten, etten hävitä sitä rehellisyyttä ja avoimuutta, mutta en loukkaisi ketään rakkaitani.

Muokkasin muutamia tekstejä ja poistin osan. Aion jatkossakin jatkaa sitä, etten suodata, mutta kokeilen rajaamista. Näin suojaan läheisiäni ja varsinkin itseäni. Tätähän tää matka on. Rikotusta ehjäksi. Joka hetki oppii suojaamaan ja pitämään huolta itsestä paremmin. Suon itselleni sen armon, etten heti tiedä tai osaa kaikkea. Suothan sinäkin.

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Faktaa ja numeroita blogistani: Kertooko nämä tiedot merkityksellisyydestä?

Törmäsin kommenttiin, joka jäi muhimaan ja pistämään nyt tulta alle. Tähän ilmiöön törmäämme jatkuvasti elävässä elämässä. Mikä on kaikesta tärkein milläkään tekemisillämme? Kertooko tilastot ja numerot kaiken vai onko se vaan pintaa, mihin monet juuttuvat? Mikä tekee asiasta mitä teet, merkityksellisen?

Kommentti oli, että miun tekstit on aika raskaita ja hän ei ihmettele, miksi miulla ei ole seuraajia tai lukijoita. Tämän kommenttin ei ole siis tarkoitus varmastikaan pahoittaa miun mieltä, mutta se tuntui vesittävän kaiken työn ja merkityksellisyyden mitä oon panostanut tähän blogiin. Tämä ei ole mikään iloinen ja hyvän mielen blogi. Eikä todellakaan kaupallinen lifestyle-blogi, missä mainostaisin mitään. Tämä on puhtaasti oma paikkani purkaa, jäsentää ja pohtia. Tarkoitukseni on antaa vertaistukea, tietoa mitä miulla on ja herätellä ajattelemaan. Ja koen, että tällä on merkitys. Minulle ja muille, joiden kanssa olen keksustellut kommenttien ja viestien perusteella. Se mikä näkyy teille, ei kerro kaikkea. Kerron esimerkkejä.

Esim:
  • Blogini alakulmassa oli lukija-gadget missä numero on täysi pyöreä nolla. Tai oli. Poistin sen gadgetin äsken, kun meni hermot. En aatellut, että se olisi mielenkiintoinen numero, mutta niinkuin tässä pinnallisessa maailmassa. Numerot kertovat kaiken. Joillekin. Mutta jokainen joka käsittää logiikan, niin eikö käy mielessä, ettei se ihan tarkoita sitä että lukijoita ois todellisuudessa 0 henkilöä, jos sinä esim klikkasit tänne ja luet? Se kertoo siis käsittääkseni rekisteröinyttä lukijaa eli seuraajaa, joka tilaa miun tekstit. Niitä on siis nolla. Jos ketään kiinnostaa vielä se fakta
  • Sitten on insta-tili, johon en ole juurikaan panostanut. Siinä on seuraajia ehkä...30? Instagram on aika pinnallinen paikka. Enkä ole löytänyt blogille sopiva tapa olla siellä esillä. Aion joskus ehkä panostaa siihen... jos, kun, ehkä. Ei riitä energiat nyt tekee edes ruokaa, niin insta, noh not on my list
  • Sitten on ne kommentit. Teidän lukijoiden kommentit. Niinkuin yhdessä postauksessa toivoin, että jatkossa saisin ne tänne blogiin suoraan. Niin fakta on, että jaan tekstini facessa eri ryhmissä ja ilmeisesti ihmisillä on helpompi kommentoida suoraan sinne, joten 99, 8799% kommenteista näkyy ainoastaan minulle ja ryhmäläisille. Lukuisat henkevät ja koskettavat keskustelut jää teiltä pois, koska ne ei ole näkyvissä kaikille. Se oli suurin syy miksi toivoin, että blogiin kommentoidaan facen sijaan, sillä tänne laittaessa mielenkiintoisat keskustelut ois kaikille avoimia eikä aiheen käsittely olisi pelkästään minun harteilla. Mutta käsitän sen helppouden ja joillekin on ehkä mieluisampi keskustella vaan kirjoittajan kanssa ns. kahdestaan kuin julkisesti. Se pienentää kynnystä kommentoida. Eikä tää haittaa minua nyt ollenkaan, kunhan keskustelua syntyy, sillä tän tarkoitus on juuri antaa vertaistukea ja herätellä puhumaan vaikeista aiheista. Ja oon ollut niin monesti itkenyt, liikuttunut ja kiitollinen kun oon saanut todella hyviä ja lämmittäviä kannaottoja, enkä ole juurikaan törmännyt kiusaajiin, vaikka tää blogin aihe on aika todella herkkä ja arka
 
Sitten bloggaajien kuuminpaan kiveen. Onko blogilla lukijoita? Blogin alkuvaiheessa oli yksi lukija, joka otti viestitse minuun yhteyttä ja kertoi, että vaikutan tyypiltä jonka kanssa ois mielenkiintoista jutella. Noh,mie en juurikaan blogin noviisina saanut puhua bloggaamisesta ja numeroista kenenkään kanssa niin väläytin hänelle numerot ja mietinnät niistä. Silloin ne mietittyvät kovasti, koska uskoin siihen, että ne on todella tärkeitä. Arvaatkaa kahesti kiinnostiko häntä enää jutella tai olinko enää mielenkiintoinen? :D mutta niin se vaan on, että tässä maailmassa numerot merkkaavat. Niitä janotaan ja tungetaan joka puolelle. Ne kertoo eneämmän kuin tuhat sanaa! Vai kertooko?

Tilastoissa on numeroita. Ne on kylmää faktaa ja siinä ei juurikaan kysellä miten voit, mitä tunnet ja mitä mietit. Ne kertoo pinnallisen tiedon, mutta kiteyttävät numerot omiin lokeroihin ja luetteloihin, jotta asioita voidaan selkeyttää ja supistaa muotoon, jota kaikki vois sitä ymmärtää. Valehtelisin jos väittäisin, ettei numerot merkkaa minulle mitään. Kyllä ne merkitsevät, ne kertoo sen tiedon, mitä niiden pitääkin kertoa, mutta oon oppinut hiljatellen, ettei ne kerro juurikaan asian merkityksellisyydestä tai tärkeydestä. Ainakaan minulle. Alla tän hetkinen näkymä blogin tilastosta. Aika köyhää numeroiden kannalta? Tiedän sen johtuvan siitä, ettei ole ollut energiaa mainostaa blogia. Tää on ollut talviunilla about ikuisuuden. Tai olen eri ulottuvuudessa ajan kanssa. Täällä aika on aika mähmäistä nyt. Mut ihan ok.





Lisää tilastoja blogista, koska kaikki rakastavat tilastoja: