Neliö ja ympyrä, kaukana idyllistä


 Joulu.

Siihen liittyy odotukset ja paineet suoriutua idyllin mukaan. Perhe ja lähimmäiset läsnä, musiikki soi, syödään hyvin ja on rauhallista ja seesteistä.
Todellisuus on silti usein kaukana tästä. Jossain vaiheessa joku tylsistyy ja lopulta kaikki tuijottaa ruutua ja räplää kännykkänsä. Ei olla läsnä eikä ole seesteistä. Ruuasta ähky saa miettimään, että pitäiskö mennä oksentamaan.
Osittain voi olla sitä ihanaa aitoa jouluntunnelmaa kun saa rauhoittua ja olla. Ilman suorittamista ja pakottamista. Muutenkin päivän aihe on ollut idyllin rikkominen ja ottaa vastaan mitä saadaan. Se voi olla todellisuudessa paljon rikkaampaa kuin mitä oltais odotettu. Kohtaamisia ja ymmärrystä. Parasta lahjaa mitä toiselle voi antaa. Olla läsnä.

Mun jouluaatto on ollut vuoristorataa. Vihan, lämmön, surun ja ilon tunteita ollut. Ajauduttiin illaksi väittelemään Olavin kanssa ja tulihan siitä itku kun pääsin syvemmälle, mun kipukohtiin.
Pitkän surun jälkeen tuli vahva olo et pakko kirjoittaa.
Haluan jakaa tän teidän kanssa:

24.12.18

Sanoin, että oon ympyrä ja Olavi neliö, niin meihin sattuu huolimatta siitä, että halutaanko me satuttaa toista jos haluaa yhteen sovittaa.
Olavi kyseenalaisti, että pitääkö sopia yhteen vai voiko molemmat olla mitä on ja silti "sopia yhteen"?

Onko "toinen puolisko" ja ykseys yhtä urbaanilengendaa kuin prinssi ja prinsessa? Tai ainakin yliarvostettua? Että voiko olla, että rakkaus tai parisuhde on tahdonalainen asia. Siinä tahtoo aina valita sen toisen kaikesta huolimatta. Että on valmis ottaa sen vastaan, mitä tulee vaikka ei yhdeksi sulaudutaankaan IKINÄ? Voiko silloin vapautua oikeasti rakastamaan ehdoitta. Kun ehtona ei ole, että rakastan sua jos muutut ja mä muutun, että sovittais yhteen. Että yritetään sopeutua mutta ei sovittaa niin, että vois sulautua yhdeksi rakkausmössöksi? Onko sellainen ykseys olemassakaan, sillä aina toinen on erilainen jossakin osa-alueella. Jos ns. ydin on samanTYYPPINEN (ei samanlainen), niin voi sopeutuminen olla helpompaa. Mutta voidaanko muka todeta, että erilaiset ytimet ei sopisi tai olisi muka "oikeita" rakkaussuhteita?

Perheessä on aina jotkut joiden kanssa tulee toimeen paremmin kuin toisten. Niiden seuraan hakeudutaan. Samalla logiikalla syntyy kaveri- ja ystävyyssuhteita. Haetaan selkeästi samanhenkisyyttä ja yhteenkuuluvuutta.
Mutta onko tää alkeellinen ajatustapa liian kiinni meissä? Että muka syntyisi hyviä ihmissuhteita vain samalla kaavalla. Eikö ihmeellisimmät ja rikkaimmat ovat ne suhteet, joissa erilaisuudesta huolimatta hyväksytään ja rakastetaan toista. Että löytyykin arvaamattomista paikoista se syvällinen sanoma, kuin ollaan oikeasti kaikki suurta YHTÄ? Kuten kissa-koira-hiiri-ystävykset. Eikö ne ole ne ihmeellisimmät?

En usko, että on yksi ainut tapa rakastaa. PARIsuhdekaan ei ole ainut tapa olla rakkaussuhteessa, niin miksi rajoittaa siihenkin, että pitäisi olla "yhtä", samalla silmät sulkien ihmisiä pois löytääkseen sitä toista puoliskoa, sitä kuitenkaan koskaan löytämättä. Tai laittaisi kaikki paineet yhden ihmissuhden varaan, vaan kohtaisi itseään,jolloin pystyy kohdata kaikkia muita?
Tulisi se tunne itsessään, että mä kuulun tänne. MINÄ.

Tietysti me heijastetaan toisiamme ja tarvitaan välillä muiden hyväksyntää päästääksemme lähemmäksi itseämme. Mutta muut on vaan tikkaat. Sinne ylös pitää ihan ite omilla jaloillaan kiivetä.Tai muut ovat ne lyhdyt, jotka valaisee meidän matkaa, mutta taas ne jalat ja vartalo millä liikkuu on meidän oma.
Ei muita pitkin voi edetä. Eikä muut meidän puolesta.

Kun en pakota meitä idylliin. Kun lopetan vaatimasta niin huomaankin saavani rauhaa ja helpotusta. Ihan kuin ottaisi korsetin pois. Ei kiristä enää.

Mä rakastan Olavia aina. Se ei välttämättä ole musta kiin. Mut mä tahdon sitä ja meitä. Se on musta kiinni. Että mä valitsen "me", yhdessä ja erikseen. Vaikka ollaankin neliö ja ympyrä. Ei meidän tarvi olla yhtä, siinä tarkoituksessa mitä ihannoidaan. Mutta me ollaan ME sitä suuremmalla merkityksellä.
Sekalainen, erilainen perhe.

"Ootte hyviä juuri noin.
Sinä ja Olavi erikseen ja yhdessä.
Hyvää Joulua rakas.
Minä rakastan sinua <3"

 




Vaikka on ollut erilainen joulu kuin se idylli, niin koen kuitenkin saavani tästä joulusta paljon. Yksi solmu aukes. Pystyn nyt hengittää helpommin. Ei kai voi pyytää enempääkään lahjaksi.


---
Sain hyviä näkökulmia kun julkaisin tän tekstin. Pari mietti sitä, etteikö siihen neliöön menis juuri täydellisesti se ympyrä. Että se neliö olisi siinä ympärillä suojaamassa ja ympyrä neliötä täydentämässä? Ihana lempeä lähestyminen mitä mulle ei tullut mieleen. Kannattaa siis puhua ääneen tai kirjoittaa julki, jotta ei jumittuisi siihen omaan ahdistukseen ja ahtaaseen ajatusmalliin.

Kommentit

Suositut tekstit