Haku

Seuraa sähköpostitse

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Etelä-Suomi, oletko paikkani



17.7.13

Ollaan oltu nyt viikon Etelä-Suomessa. On ollut menoa ja meininkiä koko ajan. Huomaan että väsyn mutta kuitenkin on ihan menevä. Ihan kuin täällä on paljon vaikeampaa vaan kuunnella itsensä ja hiljentyä ja hiljentää kun kaikki pyörii niin nopeasti.

Käytiin Yyterissä toissapäivänä. Oli ihana olla siellä vaikka oli alussa tosi huono sää ja kylmä. Mut se parani ja oli ihanaa. Löydettiin pieni lampi ja se oli täydellinen.
Oon yrittänyt tai miettinyt joka päivä hiljentyä hetkeksi yksin kirjoittaa tätä mut ei ole jotenkin sit ehtinyt. Tai oon vältelly tai jotain.

Tänään me lähetään täältä. Ihan kiva lähteä omaaan koloon rauhaan. Kun on täällä niin  haluis olla koko ajan ihmisten kanssa ja tehä kaikkea. Kun tää ei ole arki. Siksi kai matkoilla väsyy kun ei viiti rauhoittua ettei jäis mistään paitsi ja ehtisi mahdollisemman paljon olla. Mut tuntuu että laatu kärsii kun on liikaa. Hektinen olo. Näkyy kans käsialassa. Meen laittaa itteni aamukuntoon. Tai päiväkuntoon. Klo on 12.30.




2.4.19

Nyt me asutaan täällä Etelä-Suomessa. Ja kyllä tuntuu yhä, että on liikaa menoa ja meininkiä. On tullut jopa ajatelleeksi, onko tämä paikka meidän. Kuulutaanko me tänne, onko täällä vallitseva kulttuuri sellainen, mihin me halauttaisiin sopeutua. Ollaan tän 8 vuoden aikana muuttanut vähintään parin vuoden välein. Se on aika kuluttavaa, kun ei juurru. Kun ehtii hetken viihtyä niin pakataankin jo elämä ja siirrytään seuraavaan pisteeseen. Nousee kysymys, pitääkö lähteä jos huomaa, ettei viihdy vai jäädä ja tehdä siitä paikasta mieluisan itselleen? Voiko missä vaan kotiutua. Voiko mistä vaan tehdä kodin? Koska kaikissa paikoissa nousee epämieluisia piirteitä pintaan. Täällä Etelässä tuntuu olevan jatkuva kiire ja meno. Oon hitaamman puoleinen, niin tämä kuormittaa aika paljon. Mutta täällä on sitten eri asiat, jotka toimivat. Pitää punnita, kumpi puoli vetää enemmän. Mutta jos koko ajan punnitsee, niin voiko juurtumisen aloittaa lainkaan?

Tahtoisin löytää ympärelleni oikeanlaiset ihmiset, jotka jakavat samoja aatteita kuin mie. Jotka liikkuvat samassa aikavyöhykkeessä kuin mie. Kuvittelin jotenkin, että kun muuttaa perheen lähelle niin asiat helpottuisivat. Mutta niinkuin jokainen tietää, perhe tuo aina mukanaan myös niitä epämukavempia puolia aina. Aina ei voi voittaa, mutta mikä on tärkein ja mikä saa voimaan hyvin? Mistä huomaa, jos sopeuttaa itsensä ihan vääränlaiseen paikkaan? Ja mikä on vaan muutoksen tuomaa uupumusta ja eksymistä? Ehkä pitää antaa aikaa. Rauhassa kokeilla ja kääntää ruoria vasta, jos on törmäämässä jäätikköön. Onkohan silloin liian myöhäistä.

Hätäilyyn ei kannata jokatapauksessa. Jos antaa pölyn laskeutua ja toivoa parasta. Ottaa irti siitä mitä saa ja antaa elämän viedä. Ehkä juuri ne vaikeimmat kohdat risteyksissä voi aloittaa sen suuren ihanan seikkailun jos antaa sille mahdollisuutta. Miun suunnittelema elämä ei välttämättä toimi todellisuutta ja sillä blokkaan mahdollisuuksia elämän antaa.

Hengitä syvään ja pidä kiinni hetken. Kyllä elämä kantaa. Aina johonkin suuntaan menossa. Et sie jää jumiin rakas. Lepää vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Faktaa ja numeroita blogistani: Kertooko nämä tiedot merkityksellisyydestä?

Törmäsin kommenttiin, joka jäi muhimaan ja pistämään nyt tulta alle. Tähän ilmiöön törmäämme jatkuvasti elävässä elämässä. Mikä on kaikesta ...