Haku

Seuraa sähköpostitse

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Missä menee rehellisyyden ja avoimuuden raja? Milloin se muuttuu itsehäväistykseksi?

Blogi on ollut pienellä talviunella, jonka syynä on selkeästi oma väsymys ja masennus, mutta myös ahdistus siitä, missä menee yksityisyyden raja. Se on ollut itselleni kovin häilyvä sen takia, koska haluan kovasti pitää tämä paikka rehellisyyden ja avoimuuden paikkana. Jopa raa'an rehellisyyden merkissä, jotta tää antais mahdollisimman hyvin vertaistukea, eikä tekstit olisi "muokatussa" versiossa.

Huomaan kuitenkin ajoittain nousevan suuri puska ahdistuksen tunnetta kun teen tätä tai ajattelen tätä. Vaikka olen sitä mieltä, että tärkeiden asioiden äärellä kuuluukin sattua vähän, niin tää kipu mikä liittyy teksteihin missä käsitellään varsinkin seksiin, seksuaalisutteen ja parisuhteeseen liittyviä asioita on ehkä liian suuri kestettäväksi. Päätin, että nyt minä suojaan itseäni hieman, enkä raottaisi kaikkea. En koko elämää halua tänne laittaa, vaikka haluankin olla rehellinen. Kun en tiedä, ketkä kaikki lukee näitä tekstejä ja miten ihmiset käsittävät eri tavalla asioita, miten oon itse ajatellut niin alan varoa hieman. Uskon ihmisten hyvyyteen ja hyväntahtoisuuteen, mutta se on kylmä fakta, ettei kaikki välitä. Jotkut on ilkeitä tai saattavat käyttää tietojasi sinua vastaan. Miun sinisilmäisyys on tavallaan ihana lapsenuskoisuutta ja naiivia, mutta aina se ei tee hyvää.

Pohdin, missä menee avoimuuden tai itsehäväistyksen raja? Seksiasiat ja parisuhdeasiat ovat usein arkoja. Eikä suotta. Ne ovat erittäin henkilökohtaisia, eikä vaan sinun vaan myös puolisosi. Täällä olin muutamaan otteeseen kertonut seksiasioista aika raa'alla tavalla, enkä ole vieläkään päässyyt siitä inhottavasta tunteesta yli, joka kehkeytyi niistä. Koen, että siinä häpäisin ehkä hieman itseäni ja jopa puolisoani, vaikka ollaan keskusteltu avoimesti kuinka saatan tänne jakaa tiettyjä asioita meistä. Ollaan yritetty päättää missä menee raja, sillä minun ajatuksia ja asioitahan ne on vaikka niissä esiintyykin Olavi suuressa osassa. Se mitä jaan, on minun kokemuksia. Ei siis yhtä ainoaa todellisuutta. Mutta kaikki ei osaa tai halua aina lukea ja ymmärtää asiat niin, niin aion nyt tästä eteenpäin rajoittaa tuota puolta. Vielä en tiedä miten, etten hävitä sitä rehellisyyttä ja avoimuutta, mutta en loukkaisi ketään rakkaitani.

Muokkasin muutamia tekstejä ja poistin osan. Aion jatkossakin jatkaa sitä, etten suodata, mutta kokeilen rajaamista. Näin suojaan läheisiäni ja varsinkin itseäni. Tätähän tää matka on. Rikotusta ehjäksi. Joka hetki oppii suojaamaan ja pitämään huolta itsestä paremmin. Suon itselleni sen armon, etten heti tiedä tai osaa kaikkea. Suothan sinäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

DID: Parisuhde ja eri persoonien ristiriitaiset tunteet - kun toinen persoona jumaloi ja toinen vihaa yli kaiken

Tän dissosiatiivisen identtiteettihäiriön kanssa elämä ei ainakaan ole tylsää. Tänäänkin olen dissoillut, sekoillut ja aiheuttanut monta s...