Haku

Seuraa sähköpostitse

perjantai 3. tammikuuta 2020

Läheisriippuvaisuus ei sulje tarvitsevuutta eli emotionaalista riippuvaisuutta pois


Tässä tekstissä kerron omakohtaisen kokemuksen minun läheisriippuvaisuudesta ja emotionaalisesta riippuvuudesta muihin ihmisiin. Olen myös koonnut tähän läheisriippuvuuden merkit, mitä olen kerännyt kirjoista ja nettisivuilta. Törmään paljon siihen, kuinka nostetaan esiin se info, ettei läheisriippuvuus ole riippuvuus muista ihmisistä. Koen omakohtaisesti, ettei nämä kaksi asia sulje toisiaan pois ja ihminen voi olla sekä että. Ja loppujen lopuksi läheisriippuvuus on riippuvuus toisista, sillä ilman toisia ihmisiä, läheisriippuvainen ei koe olevansa olemassa. Hän tarvitsee muita täyttämään hänen tarvettaan olla olemassa ja olla merkityksellinen. Läheisriippuvainen on riippuvainen siitä, että muut tarvitsevat häntä. Emotionaalinen riippuvaisuus mielletään helpommin siksi "tavalliseksi" riippuvuudeksi, sillä sen oireet kuvaavat paremmin riippuvaisuutta toiseen ihmiseen kun se on suoraviivaisempi kuin läheisriippuvaisuus.

Näissä kahdessa tekstissä sekoittuu epämääräisesti nämä kahta riippuvaisuutta, mistä kärsin. Läheisriippuvuus ja emotionaalinen riippuvuus. Kaikki alkaa selkiytyy itselleni hiljatellen ja toivon, että muistetaan, etten ole psykologin asiatuntijana ja kerron omasta kokemuksesta, jolloin tekstit elää miun tahdissa eli tietoutta lisääntyy ja minä kehityn. Tämä on matka.

Molemmissa riippuvuudessa ihmisen itsetunto on hauras ja heikko, jopa olematon. Toinen on auttaja ja toinen on autettava. Miun tilanteessa hämärtyy miten voikaan olla niin vastakohtia samalla. Uskon, että DID eli ns. monipersoonahäiriö on syy.

Toisinaan - niinkuin läheisriippuvuudessa on tapana, haalin kaikken ongelmat ja koen ne minun velvollisuudeksi ratkaista, yritän olla läsnä kaikille ja siten kulun puhki. Kun joku ei tarvitsekaan minua, koen hylkäystä. Koen, että toinen torjuu minut kun hän sulkeutuu, vaikka se ois vaan normaalia toimintaa, kun toinen ei kaipaa seuraa. Koen sen henkilökohtaisena hylkäyksenä ja uskon, että olen vääränlainen ja toimin väärin, siksi toinen ei tarvitsekaan tai haluaakaan olla minun kanssa. Minun tarvitsevuus näyttäytyy hyökkäyksenä, enkä käsitä yksinkertaisesti sanaa ei. En ymmärrä, kuin luonnollista on, että toisinaan seurassa viihtyy ja toisinaan ei. Koen sen olevan loukkauksena ja sisälläni huutaa yksinäisyys, kun en olekaan tarvittu ja kaivattu. Koen heti, että yhteys puuttuu suhteesta ja minulla ei ole elämälläni merkitystä.

Toisessa riippuvaisuudessa, eli emotionaalisessa riippuvuudessa olen se autettava. Hajoan miljooniksi kappaleiksi ja olen täysin lohduton ja ainut keino päästää siitä on toisen läsnäolo. En pärjää yksin ja koen yksinäisyyttä kun toinen, usein miun mies, ei ole läsnä ja kohtaamassa minua joka ikinen sekunti. Saan poissaolokohtauksia ja paniikkikohtauksia, enkä kykene hallitsemaan minun tuntemuksia saati kohdata ne itse. Olen täysin kykenemätön ja tarvitseva. Miten voi itsenäistyä jos aina tukeutuu toiseen ja uskoo, että ilman tuota kalliota minä hukun? En tiedä vielä, mutta kovasti haluaisin oppia. Tämä riippuvuus ylettyy jo siihen, että miun mies uupuu. Ei kenelläkään ole aina voimia kantaa kahta, miun tapauksessa monia, muut persoonat mukaan lukien. Lapsipersoonat, Miumau 4v ja PikkuPh 10v, ovat oppineet vähän itsenäisemmäksi nyt kun he ovat saaneet olla olemassa ja kasvaa. Ja minä kasvan heidän mukanaan.

Miulla tämä DID sekoittaa kaiken pakan. Miun riippuvaisuus on monessa muodossa. Muina persoonina ja minä aikuisena pärjäävänä persoonana pyrin itsenäisyyteen, mutta välillä en vaan kestä ja tarvitsen kipeästi siihen toisen. Alan oppia normaalin tarvitsevuuden, mutta huomaan että mieheni kohtaan tarvitsevuus on suunnaton. Se ei ole normaalissa mittakaavassa, jos ei pärjää ilman toista. Kun oma hyvinvointi riippuu siitä, mitä toinen pystyy antaa ja milloin ei.

Yritän oppia siihen, että minä voin olla itselleni se tuki ja turva. Lohtu ja syli kun lapsipersoonat sitä tarvitsevat tai minä tarvitsen. Saan tarvita muita tietenkin, sillä olemme aina laumaeläimiä vaikka kuinka itsenäisiä oltais. Mutta se, että kantaa itsestään vastuun ja omista tuntemuksistaan, eikä odota, että muut tulevat ja pelastavat pahalta ololta. Että voisi olla itsensä paras ystävä ja ensisijaisesti olla läsnä itselleen. Sillä minä uskon, että tyhjyys ja yksinäisyys hellittää. Koska silloin olisi olemassa ja arvokas, ilman toisen tarvitsevuutta tai toisen tukea ja lohtua koko ajan. Ei tarvitse olla tarvittu, jotta olisi merkityksellinen. Merkityksellisyys voi myös löytyä monesta elementistä, ei pelkästään muiden ongelmien ratkomisesta tai huolehtimisesta. Olisi rehellinen itselleen, ettei katkeroidu ja muutu marttyyriksi. Eikä ihminen tarvitse hädässä aina toisen ihmisen, sillä itsensäkin voi rauhoittaa ja itselleenkin voi antaa lohtua. Saa tarvita muita, mutta ei pitäisi olla riippuvainen kokonaan toisen avusta. Saa olla se aikuinen omalle sisäiselle lapselleen.

Tie itsenäisyyteen on pitkä, eikä kovin sileäpintainen. Mutta uskon nyt, että se on mahdollinen. Aina en koe toivoa, enkä näe valoa tunnelin päässä. Olen uupunut. Tuntuu, että rikkinäisyyttä on niin paljon, eikä yhden solmun avaaminen avaakaan koko vyyhtiä. Toinen toistaan suurempi solmu ilmestyy matkaan vaikka kuinka yrittäisi eheytyä. En silti ole yksin ja saan apua tähän. Enkä näe, että riippuvaisuus ole aina vaan pahasta. Miulla ne on kasvanut häiriötekijöiksi asti ja epäterveelliseksi, jolloin kyse ei enää ole normaalista riippuvaisuudesta. Mutta kun oppii rajaamaan tai löytämään sen kultaisen keskitien, niin uskon, että molemmissa riippuvuuksista on ominaisuuksia mikä kasvattaa minua ihmisenä. En omaa siinä esim. tunnelukkoa, että pakko on pärjätä maailmassa yksin ja sulkeudu omaan ylhäiseen yksinäisyyteen. Koen suurta tarvetta yhteyteen ja sopivissa määrin se on voimauttava asia. Ensisijaisesti miun pitää nyt löytää se yhteys itseeni ja todeta itselleni, että olen olemassa. Ihan ilman muitakin.

Minä kuulen ja näen sinut. Olet arvokas ja minun huomion arvoinen olento. Hyväksyn ja rakastan sinua. Minä aion hoivata sinua ja pitää sinusta huolta. Saat tarvita muita ja muut tarvitsevat sinua, mutta se ei määritä sinua eikä pidä olla elämäsi ainoa tarkoitus. Sinulla on yhteys. Et ole yksin. Ikinä. Sinulla on aina minut. Aina <3



Alla linkit muille sivuille näistä riippuvuuksista:

Läheisriippuvuus
Emotionaalinen riippuvuus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos järjestelmälle

Harva meistä pystyy nyt olla kuulematta tai lukematta pandemian aiheuttamista häiriöistä ja vaikeuksista. Haluan olla olematta osaa sitä hy...