Huong Quach-Alastalo






30 vuotias oman elämänsä supersankari, joka harrastaa kielioppivirheiden viljelyä ja maailmankaikkeuden kanssa tasapainottelua. Tykkään halailla ihmisiä, eläimiä ja puita. Kirjoitan, maalaan ja valokuvaan kaikkea mitä kiinnostaa ja puhuttelee. Inhoon tiskikoneen tyhjentämistä ja ilkeitä ihmisiä. Minulle on tärkeä kuunnella hiljaisuutta ja luonnon ääniä. Ja joskus myös miestäni. Hän on maailman ärsyttävin ja ihanin. Minun pikkuperheeseen kuuluu mies, 2 parasta kissaa ja 3 vähemmän parhaita kania. Minun isoperheeseen kuuluu melkein koko suku, tai ainakin kivemmat niistä. Rakastan rakastaa ja olla rakastettu.

Pohdin paljon ja analysoin liikaa. Aiheutan itselleni solmuja kyseenalaistamalla kaiken. Huutelen totuuksia, joita kadun ja opettelen kuinka kaatua elämässä oikein. 


Sairastan siis masennusta ja DIDtä. Minussa on monta persoonaa ja jokainen meistä on ainutlaatuinen. Olen tätä kaikkea ja enemmänkin.
Olen itse lähihoitaja, joten tässä nään myös pienen ironian. Sairastumiseni tuli esille hakeuduttuani hoitoalalle. Yritän ehkä auttaa muita, jotta sisäiseni avuntarvitsijaa saisi apua. Tätäkin voi ylianalysoida, niinkuin tapaani kuuluu.
Päiväkirjat olivat minulle tapa kanavoida tämän kaiken ulos ja tekstit ovat kirjoitettuja itselleni. Joten siinä näkyy myös raa'an rehellisyyden ja kaiken inhimillisyyden.

Ja oonhan mie töppäillyt paljon elämäni aikana. Nykyään tuntuu, ettei inhimillisyyttä arvosteta ja suorittamisen maku on liiankin monelle tuttu arjessa. Haluan näyttää, että on ihan ok olla ihminen ja mokata. Olla epävarma ja tuntea ne kaikki tunteet, mitä meille on annettu.
Jos blogistani on jollekin hyötyä niin hyvä.
Itselleni tämä on terapeuttista.


Täällä saan olla luova ja käyttää valokuvaus- ja kirjoitustaitojani hyötykäyttöön. Toivon, että teille on tästä iloa yhtä paljon kuin tästä on itselleni. 

Tervetuloa osaan minun maailmaani.





Kommentit

Suositut tekstit