Blogin tarkoitus






Matka itseeni alkoi, kun muutin lapsuuden ympäristöstä Kovalahteen ja minulla todettiin keskivaikea masennus.
Minulla oli ollut aiemmin monta masennusjaksoa, mitä en itse tai kukaan muukaan ollut tunnistanut. En tiedä, oliko lapsuudessa, mutta muistan teini-iässä olevan yksi jakso. 18 vuotiaana toinen ja parikymppisenä kolmas. Kaikkiin liittyi vahva suorittaminen ja uupumus.
Teini-iässä poissaolojen takia minut lähetettiin nuorisopsykiatrian polinikalle ja koin, ettei minua kuunneltu vaan tuputettiin vaan lääkkeitä. Kävin siellä kerran.
Vasta Kovalahdessa jouduin kohtaamaan omaa rikkinäisyyteni, kun en voinut enää harhauttaa itseäni enää muiden ongelmilla. Yritin kyllä, mutta lopulta uuvuin. Näin jälkeenpäin voin todeta sen olevan elämäni paras muutos.

Sairastan dissosiatiivista identtiteettihäiriötä. Tutummin monipersoonahäiriönä.
DID on mielen puolustusmekanismi ja minulla johtuu lapsena kokemista traumoista.
Tämä tuli esille parin terapiavuoden jälkeen, kun seksuaalisen hyväksikäytön oireet nousivat pintaan.

En ymmärtänyt, ettei ollut normaalia unohtaa pitkiä jaksoja elämästään tai elämänkertajana oli hyvin katkonainen. Luulin, että minulla oli vaan huono muisti ja että kaikilla on hyvin hajanainen kuva omasta menneisyydestään.
Minulle oli kehittynyt montaa hyvin toimivaa arkiminää, joiden avulla mieleni sulki traumat pois ja arkeni jatkui sujuvasti.
Olin usein koulussa ja töissä iloinen, reipas ja sosiaalinen. Matkalla saatan haluta kuolla ja ajaa kallioon päin. Illat saatoin itkeä ja ajatella, ettei minulla ole mitään annettavaa elämälle. Ja aamulla olin taas pirteä "päiväminä".

Suljetut, eriytetyt osat minusta olivat piilossa tai hiljaa. Heille kehittyi oma identiteetti ja persoona. Traumamuistojen tai trikkereiden takia, nämä osat saattoivat aktivoitua ja minulla alkoi olla muistinmenetystä näiden ollessa esillä.  Saatoin herätä ojasta tietämättä miten jouduin sinne. Nämä vuodet olivat sekavia aikoja.

Nyt, viiden vuoden terapian jälkeen, minulla on 8 vuotiaan, pikkuPh:n kanssa yhteistietoisuutta ja useimmiten olen läsnä osana kun muut persoonat ovat esillä.
Minulla on karkeasti laskettuna 15 eri persoonaa. Alussa oli yli 30, mutta terapian ja itseymmärryksen kehittyä osat yhdistyivät ja joidenkin persoonien tehtävä hävisi, jolloin heidän ei tarvinnut olla enää olemassa. Kaikki persoonat eivät ole minä menneisyydestä, vaan on esim. 14 vuotias poika, joka kiusaa ja jäljittelee hyväksikäyttäjää. Ja toinen esimerkki on äiti, joka on 36 vuotias minä, jolla on kaksi lasta. Uskon, että jokaisella persoonalla on tehtävä tässä sirpaleisessa kokonaisuudessa, että minä voin toimia ja olla olemassa.

Koen, että masennus ja DID on minun kohdaltani tehnyt sen, että olen saanut ymmärrystä itseeni syvemmin ja kohdannut asiat, joita ei pidä lähteä karkuun. 
Kohtaamalla menneisyyteni kohtaan itseäni, enkä anna minulle tapahtuvien asioiden määrätä minua tai tulevaisuuttani. Sain tilaisuuden ottaa sisäistä lastani syliin ja lohduttaa. Saan itkeä surun pois.







Tässä blogissa jaan päiväkirjamerkintöjäni viimeisen masennusjakson alkumetreiltä ja päivitettyjä pohdintoja omista teksteistäni. Löysin silloin kirjoittamisen uudelleen ja tämä on ollut suuri tekijä itseni ymmärtämisessä ja hahmottamisessa. Kirjoittamisen avulla monet persoonistani on myös saanut oman äänensä ja tullut siksi todellisemmiksi. Olemme usein keskustelleet päiväkirjan avulla ja päiväkirja on minun tapani jäsennellä ajatuksiani ja löytää todellisen itseni.

Päiväkirjamerkinnät seuraavat minua läpi masennuksen, pettämisen,itsemurhayrityksen,mielisairaalahoitojaksojen,oikeudenkäynnin ja DID:n ymmärtämisen.

Olen onnekas siinä mielessä, että tätä matkaa en ole joutunut kulkemaan yksin vaikka niinä pimeinä hetkinä kivuissani olen maailman yksinäisin. Minulla on ollut mieheni, perheni, ystäviäni, terapeutti ja hoitohenkilökunta mukana. Kenenkään ei pidä jäädä yksin tällaisten asioiden kanssa.

Esiinnyn tässä itsenäni, enkä häpeä sitä mitä olen. Muita kunnioittaen olen muuttanut heidän nimet toisiksi ja paikkakunnat myös. Mutta äitini joutuu näissä minun teksteissä olemaan itseään, sillä noh. Äiti on äiti <3

Toivon, että jos joku näitä tekstejä lukee, niin se voisi lohduttaa ja antaa ajatuksia.

Haluan antaa vertaistukea ja näyttää, että näitä asioita ei pidä hävetä. Saa olla inhimillinen ja haavoittua. Hoitamalla itsensä haavatkin saavat mahdollisuuden umpeutua.

Arvet saa näkyä ja kertoa tarinansa. Saa olla rikkinäinen ja silti niin kaunis ja kokonainen. 
Pohdi, puhu ja kuuntele. Älä jätä itseäsi yksin. Näistä voi selvitä.

Ei tarvitse enää olla hiljaa. Ei tarvitse enää olla piilossa. Tulen näkyväksi itselleni ja muille.










On monia tapoja sairastaa masennusta ja DID:tä.
Tässä on minun tarinani.





Kommentit

  1. Niin kaunis esittelyteksti. Mahtavaa, että haluat kertoa elämästäsi; mielen sairaudet ovat liian monelle se kauhea peikko, jota ei missään tapauksessa haluttaisi vapaaehtoisesti lähestyä. Ja kuitenkin, loppujen lopuksi, sen kaiken alla on Oikea Ihana Ihminen. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit