Tän kirjoittamiseen valmistauduin noin viikko sitten. Ja oon vaan työntänyt sen taka-alalle niin usein kuin vain pystyin. Nyt päätin istua tässä, kunnes teksti syntyy. Tätäkin pitää käydä läpi. Itselleni erittäin arka ja henkilökohtainen aihe monella tapaa. Tässä näytän raa'asti meidän parisuhteen, seksin ja miun traumakokemukset, jotka vaikuttivat ja vaikuttavat vahvasti kahdella edellä mainittuun. Toivon niin teiltä kuin itseltäni varovaisen ja armollisen otteen. Muistan, että tässä avaan vain oman kokemukseni ja ajatuksiani. En ole minkään asiantuntija, muun kuin oman elämäni.
Nuorena suoritin usein seksiä. En hakenut turvaa ja rakkautta sillä, vaan toimin, kuten luulin mun pitävän. Menestyksestä ja onnistumisesta kertoi, että saiko toinen orgasmin tai itse. Olinko tarpeeksi seksikäs ja viehättävä. Näytinkö ja tunnuinko oikeanlaiselta? Olin vain väline, en arvostanut vartaloani, enkä varsinkaan miun sieluani koko aktissa. Käytin itseäni hyväksi, niinkuin minua ollaan käytetty. Olin tyydytystä varten. Minulla ei ole väliä, vaan sillä, suoritinko työkuvaani oikein. Eriytin itseäni pois, sillä niin olen tottunut tekemään, kun kyse on läheisyydestä joka menee ihon alle. On liian lähellä eikä henkeä saa.
21.07.13
Klo 12
Seksistä on tullut mulle ongelma. Ja se nyt alkaa vaikuttaa siihen miten suhtaudun Olaviin. Me ei oltu harrastettu mitään sen jälkeen kun Olavi tuli kotiin Ruotsista. Silloin oli monta kertaa sit kun mulle jäi niistä hölmön olon niin en sitten enää halunnut. En silloin tullut kertaakaan ja tuntui että yritin olla seksikäs Olavia varten ja saada sen nauttimaan täysillä musta. En keskittynyt itseeni ja tuntui ettei Olavikaan kun se oli niin keskittynyt omaan nautintoon. Tein siis ite virheen ja nyt tuntuu että vaikea sanoa että mä haluun hemmottelua ja täyshoidon. Ollaan nyt tällä viikolla harrastettu seksiä. Pari kerta jäi siihen kun aloin itkeä seksin jälkeen. Tuntui että ois jotenkin muistuttanut mua hyväksikäytöstä. Yritin kertoa Olaville mut en tiiä ymmärsikö. Ekalla kerralla otin rauhoittavan. Toisella oli ihan ok. Menin nukkuu niitten jälkeen.
Oon ollut muutoin aika seksuaalinen mut en ole kertaakaan tullut. Tein eilen ite yksin ja fantasioin mut ei siitäkään tullu mitään. Ja pantiin klo 3 rajusti ja muuten oisin tykännyt mut tuli taas olo, että seksin aikana mulla on tapana kääntää sen siihen, että keskityn Olaviin tai mun ”seksikkyyteen” ja unohdan itteäni. Kaikki tää raha-asia ongelma ja arkiasiat vaikuttaa siihen, etten koe mun miestä niin seksikkäänä. Mä haluan, että se ois taas hottis mun silmissä hoitamalla elämänsä hyvin. Mut avovaimona mä ymmärrän sen oman väsymyksen ja vaikeuden siinä. Mut seksissä en jaksais olla ymmärtäväinen, enkä halua kuulla kuinka kunto loppuu kesken tai mahaan sattuu. Tää on raakaa mut mä en kiihotu siitä. Enkä voi sanoa sen Olaville, koska sitten ainakin sen itsetunto ei kohene vaan laskee entisestään, eikä se auta asiaa. Ehkä ei seksiä kunnes asiat paranee...
Kun meille tulee Olavin kanssa näit huonompia hetkiä sängyssä tai parisuhteessa niin mulle nousee usein mieleen Toni. Tiiän, että meiän välillä on kemiaa jo menneen takiakin. Se on kiva kun on pieni jännitys ja se on loistava ystävä. Mut mä välillä haluan karttaa sen, ettei tuu tehtyä mitään tyhmää mitä katuisin. Koska mikään kokemus ei ole kallisarvoisempi kuin se mitä meillä on Olavin kanssa. Mä rakastan mun miestä mut se on varmaan se, että Tonin kanssa mulla ei ole ongelmisa tiskeistä, siivoomisesta eikä pelaamisesta. Arkiasiat on ne, jotka saa mut etääntyy mun miehestä. Koska Olavi ei mun mielestä hoida niitä kuin mitä miehen kuuluu. Mutta kaikki muu osapuoli niin se hoitaa ne loistavasti. Se on loistava tuki mulle ja tulevaisuudessa aivan ihana isä. Olavi on just sellainen jonka kanssa haluan perustaa perheen. Kaipaan vaan sitä, että se kasvais aikuisemmaksi. Olisi mies ja huolehtis musta. Silloin seksi ja parisuhdepuoli ois parempi kun pidän sen viehättävämpänä.
Meidän arjesta on tullut kaavamainen molempien väsymyksen takia. Tuntuu että se arki ei kasva tai kehity kun koko ajan tulee uusia esteitä eteen mitä pitää sovittaa elämään. En halua loukata Olavia, mut miten saan sen ymmärtämään, että kaipaan että se ois enemmän mies?
Pyysin Olavilta kun se heräsi joskus kolmelta, että haluan olla yksin tänään. Juttelin sitä ennen Tonin kanssa. Kerroin sille miten musta tuntuu yms. Sillä on samoja fiiliksiä mua kohtaan, mut se on ihanan lojaalinen Olavia suhteen. Ei se aio mitään, enkä mä. Mut jotenkin nää tunteet saa mut sekaisin. Halusin tuntea ihastumisen mut en tässä muodossa. En Toniin, enkä nyt kun Olavi on mun mies. Haluan ihastua mun mieheen.
Katoin Aikamatkustajan vaimo-leffan, itkin lopussa kun se mies kuoli ja mietin vain mun rakasta. Tiiän, että Olavi on se, jonka kanssa haluan elää. Mut Tonia haluan välillä seksuaalisesti. Ja se saa mut hyvälle ololle, kun puhun sen kanssa. Se miten Olavi on saamaton, laiska, raha-asiat,sen sairaus yms. saa mut toivomaan, että se ois enemmän mies tai aikuinen. Mutta se on toisella tavalla niin mies kun voi olla. Se on mun tukena. Se rakastaa mua, millainen mä olisin vaan. Vaikka me Olavin kanssa puhuttiin, ettei ehdotonta rakkautta olisi, niin musta tuntuu että sitä mä saan siltä. Mut en osaa tyytyä tähän. En ite osaa rakastaa sillä tavalla. Mikä mussa on vikana? En halua pilata tätä. En halua.
19.5.19
Olen joutunut ottamaan nyt etäisyyttä seksiin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön-oikeudenkäynnin jälkeen ja traumamuistojen läpikäydessä terapiassa. Se on ollut tarpeellinen, jotta voisin alkaa muodostaa todellisen suhteen omaan kroppaani ja mieleeni seksuaalisessa muodossa. Se on ollut rakoa ja etäisyyttä pakottava asia meidän parisuhteessa, mutta kärsivällisen mieheni ansiosta saatamme löytää toisemme uudestaan tälläkin saralla. Ehkä jonain päivänä voin jälkeenpäin totea, että näin piti käydä, jotta yhteydemme seksissä on aidosti eheyttävä ja voimakkaasti rakkautta antava.
Ei sillä, että seksi olisi tai tulisi olla aina vakava tai maagisuutta sisältävä. Se voi olla pelkästään nautinnon ja ilon asia. Se voi olla leikkisä ja mitä vain, mitä henkilöt siinä haluavat. Mutta turvallinen ja luottamukseen perustuva sen täytyy olla. Jos seksissä puuttuu tuo, on kuin puuttuisi pohja kaikella. Tulos on rikkoava ja johonkuhun sattuu varmasti tässä kombinaatiossa. Ennen en välittänyt.
Päiväkirjan tekstissä kohdistin turhautumiseni mieheeni ja hänen "miehisyyteen", vaikka todellinen syypä olin minä ja minun oma suhde omaan naiseuteeni ja seksiin. En väitä, ettei nämä piirteet mitä luettelin, eivät olisi enää turhauttavavia ja epäkiihottavia. On ne. Mutta ei se ole meidän seksin ongelman ydin. Se on paljon syvemmällä se haava, mitä silloin vaan ohimennen sivuutin.
Lapsuudessa tapahtuva seksuaalinen hyväksikäyttö hajottaa ihmisen ja identiteetin miljooniin osiin. Ja mahdollistaa vääränlaisen ja epäterveellisen suhteen itseensä ja omaan seksuaalisuuden kehittymiseen. En ole tutkinut vielä paljon, mutta ainakin yliseksualisoituminen on hyväksikäytön oire myöhemmässä iässä. Myös itsensä käyttäminen välineenä valtaan tai toisen tyydyttämiseen seksissä on usein ongelmana. Osaan kuvitella kuinka valtavasti haittaa nuo teot ovat aiheuttanut. Mutta vielä en uskalla syventyä niihin ilman terapiaa. Tarvitsen pelastusrenkaan, jotten huku.
Toinen arka-aihe on muihin miehiin ihastuminen ja pettäminen. Tässä todistan kuinka olen laittanut siemen itämään muihin päin jo tämän aikana ja myöhemmin tapahtuva hairahtaminen (ei Toniin) alkoi mielellisesti näinä aikoina. En tarkoita, että nämä ajatukset olisivat yksin tekojeni syypäät. Ei. Väitän jopa, että tällaiset ajatukset ovat varsin luonnollisisa parisuhteissa, jotka kohtaavat kriisin. Mutta se, miten jatkaa salaisten ajatusten vieminen eteenpäin, eikä kohda parisuhteensa ongelmaa kasvokkain kumppanin kanssa on aikamoinen tuhon cocktail ainakin meidän tapauksessa.
Noh, mitä tekisin toisin näillä eväillä, mitä minulla on nyt? Ensinnäkin puhuisin. Puhuisin, vaikka se sattuisi. Puhuisin, vaikka se riskeeraisi kaiken. Sillä siinä joutuisin kohtaamaan oman rikkinäisyyteni ja meidän parisuhteen paljaana. Haavoittuvaisena. Silloin vain voi rakentaa jotain todellista. Jotain mikä perustuu todelliseen luottamukseen, eikä vaan sääntöihin, mitä muut ovat joskus sanelleet. Miten pitää seurustella tai olla suhteessa. Pääsisin laatimaan yhdessä mieheni kanssa MEIDÄN suhteen raamit.
Mutta ei aina voi olla rohkea. Ei jos ei ole lupausta siitä, että minut kyllä noukitaan pohjasta kun sinne päädyn. Joskus polku vie mutkien kautta perille. Mistä tiiän, en ole perillä vieläkään. Ehkä ei tarvitsekaan olla, jotta matkasta voisi nauttia. Tykkään rakentaa ja ihmetellä. Ei miulla ole kiirettä. Pääsen nyt ajoittain kokeilemaan miun uskallusta hyppää. Koska tiedän, että mulla on kumppani, joka ojentaa kyllä käden, jos sinne pohjaan uudestaan päädyn. Siinä on miehisyyttä minun makuun ihan tarpeeksi.
Aiemmat tekstit liittyen seksuaaliseen hyväksikäyttöön:
Seksuaalinen hyväksikäyttö
Seksuaalisuus ja oma arvo
