Kun kaikki on liikaa: uupumus, masennus ja dissosiaatio


Klo 23.30


Se sitten tuli. Kohtaus. Itkin tunnin ajan. Väsyttää todella paljon.

Yritin koko päivän saada sen pahan olon pois jollain muulla tavalla kuin itkemällä, mutten onnistunut. Lepäilin, nukuin, kirjoitin tätä ja join teetä. Kirjoitin siskolle ja se soitti.

Huomattiin Olavin kanssa, että ajatuksien poisvieminen ei auta vaan saattaa pahentaa. Kun sisko puhui pojastaan yms. alkoi vaan itkettää kauheasti se ettei pysty olla läsnä. Että oon tällainen. Sitten se hajosi käsiin. En pystynyt enää puhumaan ja itkin vaan. Lopetin puhelun ja itkin tauottomasti. Tärisin ja vapisin. Olavi tuli kotiin kaupasta. 

Pelkäsin ettei se paha olo loppuisi. En jaksanut sitä enkä kestänyt. Halusin päästää siitä eroon.


Käytiin parvekkeellakin. Raikas, kylmä ilma auttoi hetken mut ei kauan. Yritin juoda vettä että saisi jotenkin katkaistuttua se, mut leuka vapisi niin pahasti ettei pystynyt. Kun Olavi pyysi, että katsoisin silmiin, en pystynyt millään katsoa suoraan. Silmät meni kieroon. Vaikka kuin yritti. Tultiin sänkyyn, rauhoituin hieman ja sain juotua vettä. Se auttoi. Tai aika. Pelkäsin jossain vaiheessa että vaivun tästä psykoosiin. Tai tuntuu ainakin nyt et aivoista osa tuhoutui ton itkun aikana. 


Väsyttää tää meininki.











Nyt.


Tekisi mieli ottaa tuo nuori, uupunut tyttö syliin ja halata oikein pitkään. Kertoa, että kyllä sä selviät. Tämä menee ohi tää paha olo. Kaikki on väliaikaista. 
Masennus on viestintuoja. Se yrittää kertoa sulle jotain. 
Ja sulla on DID. Tuo sun kohtaus oli paniikkikohtaus sekä dissosiaatiokohtaus. Mutta sä tuut oppimaan elämään kyllä oireilun kanssa. Sä tuut selviämään tästä aivan hyvin <3


Tiedän nyt, että olin tuolloin vaan ylikuormittunut ja uupunut, jolloin ei ollut muulle tilaa kuin masennukselle. 
Se on mielen ja vartalon viesti, ettei enää jaksa. Että pitää pysähtyä ja kuunnella itseään. Jos ei pysähdy tai saa apua kuunteluun, johtaa masennus pahimmillaan itsemurhaan. Masennus on sairaus, minkä viesti tulisi kuunnella. Itse ja muiden. Se useimmiten vaikuttaa myös läheisiin ja ympärillä oleviin ihmisiin. Parhaimmillaan se voi opettaa armollisuutta ja kehittää itsensä kuuntelua. 


Kun kaikkea on liikaa, ihminen uupuu. Me ei olla koneita, me ei pystytä venyä loputtomiin. Masennus vaan kertoo, että ihmisellä on todellisesti paha olla. Niinkuin mun lanko totesi: "Kun kuminauhaa venyttää liikaa, se katkeaa."

Niin meidän mieli ja vartalokin toimii. Ne lähettävät meille jatkuvasti viestejä, kyse on vaan siitä osataanko me kuunnella. Tai halutaanko me edes? Olin itse työntänyt omat luurangot kaappiin takaisin kun ne yrittivät mua muistuttaa olemassaolostaan. Hain arvostusta muilta ja suorittamalla elämän täydellisesti. Venytin itseäni ihan liian pitkään ja liikaa. Elin arvojen mukaan, mitä luulin olevan minun. Mutta enhän koskaan kyseenalaistanut niitä, saati pohtia: ovatko ne oikeastaan minun vai poimittu muualta tai periytynyt?


On yleistä, että masennus iskee, kun on "kaikki asiat hyvin" tai ihminen on pitkään ylikuormittunut ja uupunut. 
Kuulun itse jälkimmäiseen. Kulutin itseni puhki ja harhautin itseäni hoitamalla muita ja muiden ongelmia. Tai olihan mulla ulkoiset asiat hyvin. Pitkä parisuhde, CV näytti hyvältä, oli perhe ja ystäviä. Olin päässyt opiskelemaan kouluihin johon halusin ja mulla oli valinnanvaraa. Meillä oli kaksi ihanaa kissaa ja asuttiin rivarissa. Mutta silti oli paha olla.


Olin opetellut olemaan reipas ja nousemaan heti jos kaaduin. Pyyhin vaan kyyneleet silmäkulmasta vauhdissa, kun olin jo ottamassa seuraavia haasteita vastaan. Koska haasteiden voittaminenhan osoittaa vaan, että on vahva ja pärjäävä. Silloin sua arvostetaan ja kuunnellaan. Mitä muuta ihminen voi muka haluta?

Uskon, että silloin kun asiat ovat niin sanotusti hyvin, ihmisellä on kapasiteettia ja voimavaroja käsitellä pahaa oloa. Jolloin kaikki myös nousee pintaan. Tavallaan jää tyhjän päälle, kun on tavoitteet on saavutettu. Silloin sisäinen ääni herää. Kuka olen,  mitä tarvitsen ja mitä minulla on annettavaa?

Dissosiaatio on mielen puolustusmekanismi, joka aktivoituu kun trauma tapahtuu, eikä siihen saa apua käsittelyyn.
Mieli irroittaa ja laittaa sivuun traumasta kokemukset ja tunteet, jotta ihminen pystyy jatkamaan elämää toimintakykyisenä.

Dissosaaatiokohtaukset muistuttavat paniikkikohtausta, mutta sen sijaan, että se on sinulla, niin se on sinun toisella persoonalla tai persoonan osalla. Se saattaa myös olla traumatakauma, jolloin vaietut tunteet nousee pintaan ja niihin juuttuu. Tilanne on kuin eläisi uudelleen traumaa, mutta ei ole kartalla mitä tapahtuu ja miksi.

Tätä eriytymistä voidaan hoitaa käsittelemällä trauman ja siten sisällytetään trauman kokemukset omaan elämään ja siihen liittyvät asiat ei enää ylikuormita.
Voi olla sujut oman menneisyyden kanssa.

On mahdollista olla vapaampi omista kahleistaan.
On mahdollista toipua sen verran, että elämä tuntuu usein jopa elämisen arvoiselta.


Kommentit

Suositut tekstit